Kaupunkipihalle eksyneet

 

Muutaman askeleen päässä ulko-ovestamme  kukkivat maalaiselämän maisemiin ja leinikkien sukuun kuuluvat  keltaiset kukat. Tietysti ne leviävät hallitsemattomasti. Kukkien tapaan näyttävät kauniilta, mutta ovat aivan väärässä ympäristössä. Teiden ja ojien pientareilla niiden kuuluisi kukkia.
Voikukka kukkii edelleen hieman pienempänä, mutta edelleen sitkeänä. Otettaan se ei helposti irrota, kun on kasvupaikan itselleen saanut.
Viimeisessä kuvassa on korte, muistuttaa peltokortetta ja saattaa olla se.  Miten se on löytänyt tiensä tänne urbaaniin ympäristöön. Näyttää leviävän jo hallitsemattomasti ruusupensaiden aluskasvustona.

Ruohomökki

Ruohokattoinen maan sisään  rakennettu mökki on seissyt paikallaan yli viisikymmentä vuotta.
Muistan tämän vihreän mökin tai oikeastaan luolaston lapsuudestani saakka. Silloin luolaston katto oli rehevän vihreä ja tasainen.  Nyt katto on ränsistynyt. Multa on vierinyt alas ja isoja kuoppia  jopa reikiä on siellä täällä. Tätä keskellä kaupunkia sijaitsevaa luolastoa ei enää kauniiksi voi sanoa.

Sisäänkäynti on arveluttavan rapistunut. Asuukohan tuolla hoppitteja, peikkoja vai menninkäisiä ?
Täysin tyhjä lienee. Entäs tosipaikan tullessa. Ovatko paikat kunnossa, kun hätätilanteessa sinne kiiruhdetaan suojaan. Tuskin, surkeasta ulkonäöstä päätellen.
Moniko edes tietää, että tässä on turvapaikka ison vaaran uhatessa, sillä opasteet puuttuvat. 
Tämä on väestönsuoja.
Nyt vain kattoa korjaamaan ja ryteikköä perkkaamaan. Kivikkokasvit sopisivat tälle katolle.

Sammalta

Kaupungin keskustaa halkoo kapea joki,. Se on hyvin tavallista. Joet laskevat mereen, kuten Pariisin läpi virtaava Seine-joki. Täällä joki on saanut nimekseen Suntti ja se laskee Pohjanlahteen.
Olen katsellut Kauppatoria vastapäätä olevaa joen töyrästä. Se on pengerretty yli 50 vuotta sitten betonimuurilla, tarkkaa aikaa en muurille tiedä. Betonista päättelen rakentamisen ajoittuvan 1930-luvun jälkeisille vuosille.
Kävelin portaita alas muurin vierelle ihailemaan sen pintaa. Muuri näytti vihreän kauniilta. Sen pintaan ovat kotiutuneet useat sammallajikkeet, suurin osa kuuluu kivisammalien sukuun. Muurilla on ikivihreää elämää, harmaa betonimuuri olisikin ankean tylsä.  Muuri ja sen sammaleet ansaitsisivat suojelun, ajattelin.
Tällä muurilla on myös tehtävä, se on osa yläpuolella olevaa paikoitusaluetta, kannattelee sen reunaa valahtamasta jokeen. 
Läheiset puiden rungotkin ovat saaneet vihreän sammalpeitteen.

Leskenlehti

Aloitan pitkän tauon jälkeen postaukset tässä blogissa. Muuton myötä muutin hieman blogisisältöä. Koska asun nyt aivan kaupungin ydinkeskustassa eikä minulla ole omaa pihaa, aikomukseni on etsiä villejä ja vähemmän villejä kukkia ja kasveja täältä kaupungin ytimestä.  Kuvaan ne ja kerron niistä lyhyesti.

Olen pitkään odotellut ensimmäistä villiä kukkivaa kasvia. Eilen löysin leskenlehdet sattumalta. Satoi vettä koko ajan, mutta otin muutaman kuvan, joista liitän tähän ylle yhden. Tänään kävin auringonpaisteessa kuvaamassa lisää.

Kirkkaan keltainen leskenlehti ei ole helppo kuvattava, mutta näillä aloitetaan.  Kukat paistattelivat päivää Neristanissa, vanhan puutalon graniittisen kivijalan kupeessa, jalkakäytävän reunalla.

Leskenlehti (Tussilago farfara) on asterikasveihin kuuluva monivuotinen, matalakasvuinen kasvi. Sitä tavataan yleisesti lähes koko Euroopassa. Myös Suomessa se on hyvin yleinen laji. Leskenlehti on Itä-Uudenmaan maakuntakasvi. Lisää tietoa Wikipediasta.